keyboard_tab Digital Market Act 2022/1925 FI

1.   Kun komissio aikoo tehdä markkinatutkimuksen mahdollisten 17, 18 ja 19 artiklan mukaisten päätösten tekemiseksi, se tekee päätöksen markkinatutkimuksen aloittamisesta.

2.   sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, komissio voi käyttää tämän asetuksen mukaisia tutkintavaltuuksiaan ennen kyseisen kohdan mukaisen markkinatutkimuksen aloittamista.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä on yksilöitävä

a)	markkinatutkimuksen aloittamispäivä;

b)	kuvaus asiasta, jota markkinatutkimus koskee;

c)	markkinatutkimuksen tarkoitus.

4.   Komissio voi aloittaa loppuunsaattamansa markkinatutkimuksen uudelleen, jos

a)	jokin 17, 18 tai 19 artiklan nojalla tehdyn päätöksen perusteena ollut tosiseikka on muuttunut olennaisesti; tai

b)	17, 18 tai 19 artiklan nojalla tehty päätös perustui puutteellisiin, virheellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin.

5.   Komissio voi pyytää yhtä tai useampaa jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista tukemaan sitä sen markkinatutkimuksessa.

1.   Kun komissio aikoo aloittaa menettelyn mahdollisten 8, 29 ja 30 artiklan mukaisten päätösten tekemiseksi, se tekee päätöksen menettelyn aloittamisesta.

2.   sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, komissio voi käyttää tämän asetuksen mukaisia tutkintavaltuuksiaan ennen kyseisen kohdan mukaisen menettelyn aloittamista.

1.   Komissio voi tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä suorittamiseksi toteuttaa kaikki tarvittavat yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä koskevat tarkastukset.

2.   Virkahenkilöillä ja muilla mukana olevilla henkilöillä, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksen, on oikeus

a)	päästä yritysten ja yritysten yhteenliittymien kaikkiin tiloihin, kaikille alueille ja kaikkiin kulkuneuvoihin;

b)	tutkia kirjanpitoa ja muita liikeasiakirjoja riippumatta siitä, missä muodossa ne on tallennettu;

c)	ottaa tai saada missä tahansa muodossa jäljennöksiä tai otteita kirjanpidosta tai asiakirjoista;

d)

vaatia yritystä tai yritysten yhteenliittymää antamaan pääsyn organisaatioonsa, toimintaansa, tietotekniikkajärjestelmäänsä, algoritmeihinsa, tietojenkäsittelyynsä ja liiketoimintakäytäntöihinsä ja antamaan niihin liittyviä selityksiä sekä tallentaa tai dokumentoida millä hyvänsä teknisellä tavalla annetut selitykset;

e)	sinetöidä mitkä tahansa yrityksen tilat ja kirjanpito tai asiakirjat tarkastuksen ajaksi ja siinä laajuudessa kuin se on tarpeen tarkastuksen suorittamiseksi;

f)	pyytää kaikilta yrityksen tai yritysten yhteenliittymän edustajilta tai henkilöstön jäseniltä tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä selvityksiä tosiseikoista ja asiakirjoista ja millä hyvänsä teknisellä tavalla tallentaa saamansa vastaukset.

3.   Komissio voi tarkastuksia suorittaakseen pyytää apua komission 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimeämiltä tarkastajilta tai asiantuntijoilta sekä sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista valvovalta kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta.

4.   Tarkastuksissa komissio ja sen nimeämät tarkastajat tai asiantuntijat sekä sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista valvova kansallinen toimivaltainen viranomainen voivat vaatia yritystä tai yritysten yhteenliittymää antamaan pääsyn organisaatioonsa, toimintaansa, tietotekniikkajärjestelmäänsä, algoritmeihinsa, tietojenkäsittelyynsä ja liiketoimintakäytäntöihinsä ja antamaan niihin liittyviä selityksiä. Komissio ja sen nimeämät tarkastajat tai asiantuntijat sekä sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista valvova kansallinen toimivaltainen viranomainen, voivat esittää kysymyksiä yrityksen tai yritysten yhteenliittymän kelle tahansa edustajalle tai henkilöstön jäsenelle.

5.   Virkahenkilöillä ja muilla mukana olevilla henkilöillä, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksen, on oikeus käyttää valtuuksiaan esitettyään kirjallisen valtuutuksen, jossa mainitaan tarkastuksen kohde ja tarkoitus sekä 30 artiklassa säädetyt sakot, joita sovelletaan, jos vaadittua kirjanpitoa tai muita liikeasiakirjoja ei esitetä täydellisinä tai vastaukset tämän artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisesti esitettyihin kysymyksiin ovat virheellisiä tai harhaanjohtavia. Komissio ilmoittaa tarkastuksesta hyvissä ajoin ennen sen suorittamista sen jäsenvaltion 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä valvovalle kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa.

6.   Yritysten tai yritysten yhteenliittymien on suostuttava komission päätöksellään määräämään tarkastukseen. Kyseisessä päätöksessä on mainittava tarkastuksen kohde ja tarkoitus, määrättävä tarkastuksen aloituspäivä, ilmoitettava 30 artiklassa säädetyt sakot ja 31 artiklassa säädetyt uhkasakot sekä mainittava oikeus hakea muutosta kyseiseen päätökseen tuomioistuimelta.

7.   sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista valvovan kansallisen toimivaltaisen viranomaisen virkahenkilöiden ja kyseisen viranomaisen valtuuttamien tai nimittämien henkilöiden on kyseisen viranomaisen tai komission pyynnöstä aktiivisesti avustettava virkahenkilöitä ja muita mukana olevia henkilöitä, jotka komissio on valtuuttanut. Tätä tarkoitusta varten heillä on tämän artiklan 2 ja 4 kohdassa vahvistetut valtuudet.

8.   Jos komission valtuuttamat virkahenkilöt ja muut mukana olevat henkilöt toteavat, että yritys tai yritysten yhteenliittymä vastustaa tämän artiklan nojalla määrättyä tarkastusta, asianomaisen jäsenvaltion on annettava heille tarvittavaa apua, pyytäen tarvittaessa poliisin tai vastaavan lainvalvontaviranomaisen virka-apua, jotta he voivat suorittaa tarkastuksensa.

9.   Jos tämän artiklan 8 kohdassa tarkoitettu virka-apu edellyttää kansallisten sääntöjen mukaan oikeusviranomaisen lupaa, komission tai jäsenvaltion 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista valvovan kansallisen toimivaltaisen viranomaisen tai kyseisten viranomaisten valtuuttamien virkahenkilöiden on haettava kyseistä lupaa. Lupaa voidaan pyytää myös turvaamistoimenpiteenä.

10.   Jos tämän artiklan 9 kohdassa tarkoitettua lupaa pyydetään, kansallinen oikeusviranomainen tarkistaa, että komission päätös on pätevä ja että suunnitellut pakkokeinot eivät ole tarkastuksen kohteeseen nähden mielivaltaisia eivätkä liiallisia. Pakkokeinojen oikeasuhteisuutta tarkistaessaan kansallinen oikeusviranomainen voi pyytää komissiolta joko suoraan tai jäsenvaltion sen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen kautta, joka valvoo 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamista, yksityiskohtaisia selvityksiä erityisesti niistä perusteista, joita komissiolla on epäilläkseen tämän asetuksen rikkomista, sekä epäillyn rikkomisen vakavuudesta ja asianomaisen yrityksen osallisuudesta. Kansallinen oikeusviranomainen ei kuitenkaan voi saattaa kyseenalaiseksi tarkastuksen tarpeellisuutta eikä vaatia, että sille toimitettaisiin komission asiakirjoissa mainittuja tietoja. Komission päätöksen laillisuutta valvoo ainoastaan unionin tuomioistuin.

1.   Komissio voi noudattamatta jättämistä koskevalla päätöksellä määrätä portinvartijalle sakon, joka on enintään 10 prosenttia sen edellisen tilikauden maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta, jos se toteaa, että portinvartija on tahallisesti tai tuottamuksellisesti jättänyt noudattamatta

a)	mitä tahansa 5, 6 tai 7 artiklassa säädetyistä velvoitteista;

b)	komission 8 artiklan 2 kohdan nojalla tehdyssä päätöksessä määrittelemiä toimenpiteitä;

c)	18 artiklan 1 kohdan mukaisesti määrättyjä korjaustoimenpiteitä;

d)	24 artiklan mukaisesti määrättyjä välitoimia; tai

e)	sitoumuksia, joista on tehty oikeudellisesti sitovia 25 artiklan nojalla.

2.   sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, komissio voi noudattamatta jättämistä koskevassa päätöksessä määrätä portinvartijalle sakon, joka on enintään 20 prosenttia sen edellisen tilikauden maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta, jos se toteaa, että portinvartija on syyllistynyt saman ydinalustapalvelun osalta samaan tai samankaltaiseen 5, 6 tai 7 artiklassa säädetyn velvoitteen rikkomiseen, johon sen on todettu syyllistyneen kahdeksan edeltävän vuoden aikana tehdyssä noudattamatta jättämistä koskevassa päätöksessä.

3.   Komissio voi tehdä päätöksen, jolla se määrää yrityksille, mukaan lukien tarvittaessa portinvartijat, tai yritysten yhteenliittymille sakon, joka on enintään 1 prosentti niiden edellisen tilikauden maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta, jos ne tahallisesti tai tuottamuksellisesti

a)	eivät toimita määräajassa tietoja, joita tarvitaan arvioitaessa niiden nimeämistä portinvartijaksi 3 artiklan mukaisesti, tai antavat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja;

b)	eivät noudata 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua velvoitetta tehdä ilmoitus komissiolle;

c)	eivät ilmoita 14 artiklan nojalla vaadittavia tietoja tai antavat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja;

d)	eivät toimita 15 artiklan nojalla vaadittua kuvausta tai annetut tiedot ovat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia;

e)	eivät anna pääsyä tietoihin ja algoritmeihin tai tietoja testauksesta, joka on tehty 21 artiklan 3 kohdan mukaisen pyynnön perusteella;

f)	eivät anna pyydettyjä tietoja 21 artiklan 3 kohdan nojalla asetetussa määräajassa tai 21 artiklan nojalla annetut tiedot tai 22 artiklan nojalla toteutetussa haastattelussa annetut selitykset ovat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia;

g)

eivät oikaise komission asettamassa määräajassa edustajan tai henkilöstön jäsenen antamia virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja tai jättävät toimittamatta tai kieltäytyvät toimittamasta täydellisiä tietoja tosiseikoista, jotka liittyvät 23 artiklan mukaisen tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen;

h)	eivät suostu 23 artiklan mukaiseen tarkastukseen;

i)	eivät noudata komission 26 artiklan nojalla asettamia velvoitteita;

j)	eivät ota 28 artiklan mukaisesti käyttöön vaatimustenmukaisuustoimintoa; tai

k)	eivät noudata 34 artiklan 4 kohdan mukaisia ehtoja, jotka koskevat tutustumista komission asiakirja-aineistoon.

4.   Sakon suuruutta määrättäessä komissio ottaa huomioon rikkomisen vakavuuden, keston ja toistumisen sekä 3 kohdan nojalla määrättyjen sakkojen osalta menettelyn viivästymisen.

5.   Jos yritysten yhteenliittymälle on määrätty sakko, jossa otetaan huomioon siihen kuuluvien yritysten maailmanlaajuinen liikevaihto, eikä kyseinen yhteenliittymä ole maksukykyinen, sen on vaadittava siihen kuuluvilta yrityksiltä osuuksia sakon maksamiseksi.

Jos kyseisiä osuuksia ei ole maksettu yritysten yhteenliittymälle komission asettamassa määräajassa, komissio voi vaatia sakon maksamista suoraan miltä tahansa yritykseltä, jonka edustajat olivat kyseisen yhteenliittymän asianomaisten päätöksentekoelinten jäseniä.

Kun komissio on vaatinut toisen alakohdan mukaisesti sakon maksamista, se voi tarvittaessa sakon täysimääräisen maksamisen varmistamiseksi vaatia loppuerän maksamista keneltä tahansa yritysten yhteenliittymän jäseneltä.

Komissio ei kuitenkaan voi vaatia toisen tai kolmannen alakohdan nojalla maksua yrityksiltä, jotka osoittavat, että ne eivät ole panneet täytäntöön tätä asetusta rikkonutta yritysten yhteenliittymän päätöstä ja joko eivät ole olleet siitä tietoisia tai ovat vetäytyneet siitä aktiivisesti ennen kuin komissio on aloittanut 20 artiklan mukaiset menettelyt.

Yksittäisen yrityksen rahallinen vastuu ei saa sakon maksussa ylittää 20:tä prosenttia sen edellisen tilikauden maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta.